Analyysi Suomen talouden nykytilasta

Analyysi Suomen talouden nykytilasta

Tämä Suomen ahdas taloudellinen tilanne ei ole tullut sattumalta eikä nopeasti, vaan tilanne on kuin paise, joka ennen sen tuloa araksi on muhinut ja kypsynyt. Nyt tilanne on sellainen, että se vaatii uuteen hallitusohjelmaan vahvoja konkreettisia toimenpiteitä. Onneksi lähes kaikki eduskunnassa edustetut puolueet ovat tämän ymmärtäneet.

Miksi kestää niin kauan ennen kuin havahdutaan?

Ihminen ei usko ellei hän kuule asiasta toistuvasti ja riittävän arvovaltaiselta taholta. Täytyy syntyä kriisitietoisuutta. Uskon, että näissä vaaleissa toteutuu, että julkinen sektori ja sitä myöten koko yhteiskunta on tiedostanut, että taloudellinen tilanne ei ole parannettavissa odottamalla uutta nousua. Tämä oli yleinen näkemys jopa eräillä talousasiantuntijoilla vielä muutama vuosi sitten. Jo aikaisemmin oli myyty valtion omaisuutta.

Lyhyt kertaus.

Kataisen hallituskauden alkaessa kävi selväksi, että Suomella oli kestävyysvaje. Se tarkoitti, että entisenkaltaisia valtion budjetteja ei voitu laatia, koska omar varat eivät siihen riittäisi. Jo aikaisemmin oli myyty valtion omaisuutta aivan riittävästi.  Kun hallitus heikkouttaan ei halunnut ilmoittaa tästä selvästi äänestäjille, päätettiin elvyttää. Se tarkoitti aika masssiivista velanottoa. Suomen valtionvelka alkoi kasvaa nopeasti ja noin 15 prosenttia budjetista ryhdyttiin rahoittamaan velalla. Puhuttiin elvytyksestä. Sana siirrettiin aika nopeasti epämieluisten ilmausten roskalaatikkoon, kun havaittiin, ettei sillä saavutettu mitään muuta kuin jonkunlainen budjettitasapaino. Velkarahalla ei kuitenkaan ja viisaasti kyllä katettu koko vajetta, vaan sen lisäksi ryhdyttiin leikkaamaan valtion lähinnä niitä menoja, joita ei lainsäädännöllä ollut suojattu leikkauksilta. Näin on eletty tähän päivään saakka.

Oliko elvytys pahasta?

Yksinkertaisesti sanottuna: OLI, sillä tavalla kuin se tehtiin. Olisin kannattanut tuossa tilanteessa elvytystä, jos se olisi suunnattu valtion aitojen tulojen kasvattamiseen, eli tuotannon tukemiseen, mutta se oli luonteeltaan puhtaasti syömävelkaa, joka suunnattiin, jotta kansakunta saattoi haaskata kuten aikaisemmin. Useita vuosia jatkettiin kuvittelemalla, että nirhaisemalla säästöjä sieltä täältä, voiddan selvitä. Näin ei käynyt. Viivuttelemällä aiheutettiin vain tilanteen kärjistäminen ja velkataakan kasvua, t.s. haaskattiin ja laskut siirrettiin tulevaisuuteen. Se tulevaisuus on nyt.

Verojen ja maksujen nostamista en pidä aitoina tuloina. Se on yksityisen pääoman, lähinnä aina veronmaksajien varojen, siirtämistä valtion ja kuntien kassaan. Valtio ja kunnat kykenevät tuottamaan yhteiskuntajärjestelmässämme aitoja tuloja paljon tehottomammin kuin yksityiset toimijat. Ne vain siirtävät verotulonsa eteenpäin niin, ettei siitä kerry esim. teollisuuden tuottamien tulosten kaltaista uutta pääomaa . Sillä en tarkoita etteivätkö esim. sosiaali- ja teveyspalvelujen tuottamiseen budjetoidut varat ole jossain laajuudessa välttämättömiä, mutta ei niin, että veroilla ryhdytään kustantamaan yhä suurempien ja suurempien kansalaisryhmien jokapäiväistä elämää. Me tiiedämme, että ilmainen raha maistuu meille jokaiselle. Tämä ihmisten elättäminen verotuloilla on johtanut siihen umpikujaan jossa olemme.

Mitä uuden hallituksen on pakko tehdä?

Säästöt eli menoleikkaukset ovat kohdistuneet varsin väärin lähinnä niihin menoihin, joita ei lainsäädännöllä ole suojattu. Esimerkiksi käy vanhuspalvelu. Kun ei ole säädetty miten, missä ja millä resursseilla vanhukset tulee hoitaa, on nähty mahdolliseksi monin tavoin säästösyistä heikentää vanhuspalveluja. Tämänhetkinen tilanne on, että vanhuspalvelujen osalta voidaan puhua kriisistä. Esimerkiksi Alzheimer-potilaita hoidetaan kotihoidossa parin-kolmen kotikäynnein viikossa, vaikka he jo elävät täysin toisten ihmisten avun varassa eivätkä enää tiedosta nykytilaansa. Jotkut muut sosiaalietuudet hoidetaan lain voimalla samoin kuin aina ennenkin. Päättelen, että kaikki valtion ja kuntien menot on otettava syyniin ja tarvittaessa muutettava lakeja. Nykyinen käytäntö on vinouttanut yhteiskunnalliset toiminnat ja ellei korjata vinouttavat lisää. Lue kirjoittamiatsni toisia esimerkkejä liian anteliaasta tuesta.

Varat on suunnattava pelkästä ihmisten elättämisestä sellaiseen toimintaan, joka  tukee uusien tuottavien työpaikkojen muodostamista. Palvelut ja muut toiminnat tervehtyvät kunhan kansakunnan ansainta nousee.

Jos joku populistisesti kertoo mitä menoja lisääviä toimia nyt täytyy tehdä, hän vie äänestäjiä harhaan. Samoin se, joka puhuu elvytyksestä entiseen malliin. Menot täytyy saada kuriin ja tuottava työ kunniaan. Vasta kun tämä savotta on toteutettu voidaan miettiä, mitä muuta voidaan tehdä.

Juha Kaunismaa   30.1.2015

Mielipiteitä taloudesta 25.01.2015

Juha Kaunismaa vaaleissa

Olen Juha Kaunismaa ja edustan Kristillisdemokraatteja. Huolestuneena Suomen talouden alamäestä olen asettunut ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa ja asetan koko taloudellisen osaamiseni isänmaani palvelukseen.

Suomen talouden alamäki on viime aikoina edennyt yhä jyrkempänä. Jotain täytyy tehdä. Minun mielessäni ei ole mitään taikatemppuja talouden kääntämiseksi nousuun. Raha on edelleen varastoitua hikeä ja talous voidaan kääntää nousuun vain tekemällä työtä. Meidän on yksinkertaisesti parannettava työnteon edellytyksiä ja työn tuottavuutta käyttäen jos tasrvitaan keinoja, jotka eivät välttämättä tuo lyhyen tähtäimen hyötyjä.

Minulla on myös sosiaalinen mieli, mutta ymmärrän, että ensin täytyy olla jaettavaa ennen kuin voi jakaa ja ilmeisesti on jo jaettu liikaa.

Velkakirjojen osto

Tammikuun löpussa 2015 Euroopan keskuspankki ilmoitti siitä, että Euroopan Unionin alueella toteutetaan vuosien 2015 – 2016 aikana joukkovelkakirjojen osto noin 1100 miljardin euron edestä. Annilla torjutaan deflaatiota, kun liikaa rahaa Euroopassa on sitoutunut velkakirjoihin. Ainakaan julkisuudessa ei ilmoitettu miten ostot jakautuvat eri jäsenmaiden kesken. Suomen osalta on arvioitu, että summa olisi noin 15 miljardia euroa. Mitä tämä tarkoittaa?

Suomeksi sanottuna se tarkoittaa Euroopan laajuista devalvatiota ja hetihän se näkyi euron arvon alentumisena. Mistä tällainen raha saadaan? Setelipainosta! Kyseessä on eurojen määrän katteeton lisääminen tällä summalla. Ketä se hyödyttää? Niitä, jotka ovat velkaisimpia. Tarkastellaan asiaa lähemmin.

Jos maa on hoitanut taloutensa hyvin ja velka on vähäinen (sillä ei ole paljoa velkakirjoja), euron arvon vähentäminen aiheuttaa tälle maalle tappiota. Jos taas maalla on paljon velkakirjoja myydä sen velkakirjat saadaan myytyä joko tämän maan valtiopankille tai Euroopan keskuspankille. Niitä rangaistaan, jotka ovat aiemmin hoitaneet asiansa hyvin ja niitä hyvitetään, jotka eivät ole. Puuttumatta asiaan Euroopan laajuisesti tarkastelen tilannetta Suomen valtion ja Suomen yksittäisen kansalaisen kohdalta.

Oletetaan, että Suomen pankki saa valtuudet ostaa Suomen valtion velkakirjoja 15 miljardin euron edestä. 15 miljardia maksetaan luotonantajille. Jos kyseessä ovat ulkomaiset luotottajat, rahat siirtyvät pois Suomesta. Ne edustavat Suomen kannalta etukäteen tuhlattua pääomaa. Koska valtio omistaa täysin Suomen pankin syntyy tilanne, että vasen tasku on ostanut oikeasta taskusta eli valtion kannalta velka on kuittaantunut.

Kuka maksaa viulut? Yksiselitteisesti Suomen kansalaiset vähitellen tuontituotteiden hintojen nousuna ja hinnannousu koskee myös kotimaisia tuotteita, joissa on ulkomaisesta tuonnista johtuvaa osuutta, eli jollain aikavälillä lähes kaikki. Hintapaineet ovat kaikessa tuontitavarassa, mutta erityisesti Euroopan Unionin ulkopuolisessa tuonnissa.

Kun havaitaan hinnannousu syntyy tarve kompensoida se kohottamalla mm. palkkoja, etuuksia ja eläkkeitä tai sitten lisäämällä taas valtion velkaa. Jos ja kun tämä tapahtuu, olemme pian samassa tilanteessa kuin nyt. Meiltä täytyy löytyä ihmisiä, jotka matkasaarnaajina toistavat yllämainittua ja malttia. Ilmoittaudun sellaiseksi.

Meiltä täytyy todella löytyä malttia köyhtyä jonkun verran, vasta sitten meillä on mahdollisuuksia työllämme lähteä nousuun. Nousu ei synny odottamalla tai ulosmittaamalla vaan työtä tekemällä. Euroopan keskuspankin kädenojennus täytyy ohjata kilpailukyvyn parantamiseen, yritteliäisyyteen ja työpaikkoihin, ei keinotekoiseen kulutukseen.

Juha Kaunismaa  24. 1. 2015

Eräs esimerkki sosiaalikohtuuttomasta etuudesta

Esimerkissä on kysymyksessä 18-vuotias tyttö. Hän on hiljattain siirtynyt lapsesta asunnottomaksi aikuiseksi vailla työtä.

Erään uusmaalaisen kunnan sosiaalitoimi teki hänestä sitoumuksen maksaa hänen asumistukensa kokonaisuudessaan, kun hän on opiskelija eikä hänellä ole tuloja. Hän on saanut vuokrattua vapailta markkinoilta kaksion pääkaupunkiseudulta hintaan 700 euroa/kk, jonka sosiaalitoimi maksaa kokonaisuudessaan.

Lasketaan etuuden arvo, kun etuus maksetaan kunnes hän täyttää 21 vuotta. Maksettava 3 vuodessa yhteensä 3 x 12 x 700 euroa = 25.200 euroa. Miljoonalla eurolla saa kunta ostettua samanlaisen etuuden neljällekymmenelle vastaavalle ihmiselle. Heitä on Uudellamaalla noin 9000. Jos kaikki saisivat samanlaisen etuuden, siitä muodostuu yli 200 miljoonan summa pelkästään meidän vaalipiirissämme. Laskelma osoittaa, että etuuden myöntäminen kaikille on mahdotonta. Onko tämä oikeudenmukaista? Ei. Olipa tämän esimerkkitapauksen elämäntilanne mikä hyvänsä tämä ei minun mielestäni vetele.

Samanaikaisesti on esitetty ajatus, että voitaisiin kehittää oman asunnon asumisesta uusi vero. Vähentäisikö tämä yllä laskettua vuokrasummaa? Väitän, että ei, vaan vuokra-asunnoista olisi entistä suurempi pula ja ihmisiltä viedään motivaatio ottaa asunto-lainaa omaa asuntoa varten ja maksaa sitä itse.

Samalla on tämä nuori tehty sosiaalitoimen vakioasiakkaaksi. Ei hän helposti tällaisesta etuudesta + toimeentulotuesta ym. luovu. Hänet on luultavasti liikojen etuuksien johdosta syrjäytetty työmarkkinoilta ainakin pitkäksi aikaa. Onko tämä maan etu?  

Esimerkki kuvaa miksi etuudet vievät maan perikatoon. Asia on korjattava tulevalla hallituskaudella.

Tämä ei ole mielikuvitteellinen esimerkki. Tunnen henkilökohtaisesti kaksi samanlaista esimerkkiä.

Juha Kaunismaa  24. 1. 2015